Jopa minä kannoin korteni kekoon ja tein bloggauksen tärkeästä asiasta eli Parisiin Keväästä. Mä en oikeastaan oo koskaan erityisemmin fanittanut mitään tai mullei oo ollut idoleita, oon aikalailla kuunnellut yhden biisin yhdeltä bändiltä ja toisen toiselta ja silleen, miten nyt on sattunut tykkäämään. Jotenkin Pariisin Kevät on vaan kolahtanut muhun ihan täysin. Olen käynyt kyseisen bändin keikalla ja en todellakaan kadu sitä yhtään, se oli ensimmäinen keikkani koskaan ja aivan uskomaton, edelleen kiitokset siskolleni tämän asian mahdollistamisesta. : D Nyt Pariisin Kevään uuden levyn tullessa julki minussa herää monenlaisia tunteita ja päädyn lopulta tutkimaan keikkalistaa ja suunnittelen jo miten pääsisin uudestaan nauttimaan heidän musiikistaan paikan päällä. Onneksi siskoni on heti mukana tässä suunnittelussa. ;)
Spotifysta löytyy uusimman levyn, Jossain on tie ulos sisältö. Ei ole varmaan vaikea arvata, että suosittelen todella kuuntelemaan sen? Hihi, oon edelleen ihan fiiliksissä. Harvinaista kyllä multa meinas päästä itkukin kun pääsin kuuntelemaan näitä kappaleita - ja mä oikeasti itken todella harvoin elokuvan tai jonkun kappaleen takia.
Tästäpä tuli sekava postaus kaikenkaikkiaan, heh. Haaveilen jo tunikaa, tosin mulle tosiaankin riittäisi vaan tuo tunika enkä levyä tarvitsisi. Pitää katsoa tuleeko tuota paitaa yksittäin myytiin. (Mullahan kyllä on Lentokala-toppi, mutta..!! mä oikeasti haluan ton.) Lisäksi aion ensiviikon maanantaina juurtua koneelle klo 20:30 katsomaan tämän, joka kestääkin vain 28 minuuttia. En tiedä vielä onko se hyvä vai huono juttu !
 |
| Kuva on arvatenkin netin uumenista löydetty. |
"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."
-Nuuskamuikkunen
