Jopa minä kannoin korteni kekoon ja tein bloggauksen tärkeästä asiasta eli Parisiin Keväästä. Mä en oikeastaan oo koskaan erityisemmin fanittanut mitään tai mullei oo ollut idoleita, oon aikalailla kuunnellut yhden biisin yhdeltä bändiltä ja toisen toiselta ja silleen, miten nyt on sattunut tykkäämään. Jotenkin Pariisin Kevät on vaan kolahtanut muhun ihan täysin. Olen käynyt kyseisen bändin keikalla ja en todellakaan kadu sitä yhtään, se oli ensimmäinen keikkani koskaan ja aivan uskomaton, edelleen kiitokset siskolleni tämän asian mahdollistamisesta. : D Nyt Pariisin Kevään uuden levyn tullessa julki minussa herää monenlaisia tunteita ja päädyn lopulta tutkimaan keikkalistaa ja suunnittelen jo miten pääsisin uudestaan nauttimaan heidän musiikistaan paikan päällä. Onneksi siskoni on heti mukana tässä suunnittelussa. ;)
Spotifysta löytyy uusimman levyn, Jossain on tie ulos sisältö. Ei ole varmaan vaikea arvata, että suosittelen todella kuuntelemaan sen? Hihi, oon edelleen ihan fiiliksissä. Harvinaista kyllä multa meinas päästä itkukin kun pääsin kuuntelemaan näitä kappaleita - ja mä oikeasti itken todella harvoin elokuvan tai jonkun kappaleen takia.
Tästäpä tuli sekava postaus kaikenkaikkiaan, heh. Haaveilen jo tunikaa, tosin mulle tosiaankin riittäisi vaan tuo tunika enkä levyä tarvitsisi. Pitää katsoa tuleeko tuota paitaa yksittäin myytiin. (Mullahan kyllä on Lentokala-toppi, mutta..!! mä oikeasti haluan ton.) Lisäksi aion ensiviikon maanantaina juurtua koneelle klo 20:30 katsomaan tämän, joka kestääkin vain 28 minuuttia. En tiedä vielä onko se hyvä vai huono juttu !
Kuva on arvatenkin netin uumenista löydetty.
♥
"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."
-Nuuskamuikkunen
Mä niin tiesin että tässä käy näin. En ole kirjoittanut blogia ikuisuuteen. Yksi syy miksi uuden blogin tekeminen kesti minulla niin kauan onkin se, että pelkäsin että mulle käy juuri näin - en muista päivittää blogia ja ääh. Koitan nyt taas ryhdistäytyä ja kirjoittaa tänne joskus jotain.
Oon todella surkea kirjoittamaan itsestäni esittelyä, mutta ehkä joku tylsä peruslista ajaa nyt asiansa.
★ haluan pysyä nimettömänä
★ peruskoulun viimeinen luokka vielä jäljellä
★ en asu kaupungissa
★ rakastan koruja, joita minulla on aina vähintääkin kaulassa - kädet ovat täynnä rannekoruja ja sormuksia.. korvareiätkin löytyy, tottakai. Ja kiinnostavana yksityiskohtana olen allerginen nikkelille ja tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, etten laita korviini markettien halppiskoruja.
★ saatan olla hieman vilukissa, joten rakastan villasukkia ja neuleita. Syksy on tästä ihana vuodenaika - saan ihan luvan kanssa kääriytyä viltin alle villasukat jalassa juomaan teetä ja lukemaan kirjaa!
★ rakastan myös kynsilakkoja. En todellakaan ole mikään mestari enkä kosmetologiksi haaveile, mutta en voi yksinkertaisesti vastustaa ihania lakkapurkkeja ja luovia lakkauksia kynsissä! Ja tottakai jos näen vaikkapa kaupan kassalla kivat kynnet myyjällä huomautan asiasta.. :--D
★ tykkään myös näprätä käsilläni vähän kaikenlaista. Itsetehdyt asiat ovat vain ihania (paitsi ne karmeat sekasikiöt joita lapsena tein...) ja mikään ei lämmitä niin paljon kuin itsetehty kortti tai lahja. Tai hyvä on, lahjoja on muitakin aivan ihania kuten vaikkapa ne kynsilakat...
★ epäilen vähän, että minusta saa tämän esittelyn perusteella hyvinkin tyttömäisen kuvan, mutta murran tämän luulon. Rakastan vauvavitsejä, fantasiapelejä ja sotapelitkin ovat kivoja. Pienempänä kun leikin yleensä veljen kanssa sotaleikkejä... lisäksi suustani kuulee usein "nyt se suu kiinni tai lyön sua otsaan kärpäslätkällä niin kovaa että se ristikko näkyy siinä vielä kuukauden päästä". Älkää huoliko, harvemmin minä toteutan näitä uhkauksia..
★ rakastan kirjoja. Maailma on täynnä toinen toistaan ihanempia kirjoja, miten ehdin lukea ne kaikki hyvät..? Kirjat herättää ajatuksia, voin uppoutua kokonaan toiseen maailmaan ja aika kuluu kuin siivillä. Pidän esimerkiksi Rick Riordanin nuortenkirjoista, Stephen Kingin kauhusta ja kirjasarjoista mainittakoot Perillinen, Yön Talo (ne ovat ihan kauhean koukuttavia vaikka myös äärimmäisen ärsyttäviä..), Soturikissat ja ne miljoona muuta jotka eivät tietenkään tule mieleeni nyt.
★ kirjoittaminen on lähellä sydäntäni. Sanoilla maalailu on vaan niin ihanaa. Moni on kehottanut minua kirjoittamaan kirjan, mutta enpä usko että sellaista ihan heti tulee..
★ musiikki. Harrastan kontrabasson ja baritonin soittamista musiikkiopistossa, mutta kuuntelen myös musiikkia. Maailma on ihan mahdottoman täynnä ihania kappaleita ja artisteja.. Esimerkkinä voisin mainita nimetAvenged Sevenfold, Muse, Simple Plan, Sonata Arctica, Pariisin kevät, HIM, Nickelback, Scandinavian Music Group, Happoradio...Se on vaan vähän isompikin pala taivasta, kun kuulee jotain oikeasti hyvää musiikkia. Nam.
★ pidän eläimistä. Villieläinten vapaus on jotain niin ihailtavaa, mutta minusta on myös mahtavaa nähdä ihmisen ja eläimen välinen side ja ymmärrys - upean ja uljaan hevosen ja ihmisen työskentelyä yhdessä, koiran silmistä heijastuva sanoinkuvaamaton ja pohjaton rakkaus omistajaansa kohaaan..
★ valokuvaaminen on myös mukavaa minusta. Kuvani ovat varmasti enemmän kuin alkeellisia koska en edelleenkään ole jaksanut perehtyä kuvaamisen saloihin, mutta nautin silti valokuvaamisesta.
★ "ellei viime hetkiä olisi mitään ei tulisi tehtyä" pitää paikkansa kohdallani. Teen kaiken aina viime tipassa eikä myöhästyminen ole mitenkään yllättävää minun kohdallani. Eli mulle on aivan turha antaa kolme viikkoa aikaa lukea kokeisiin, luen kuitenkin vasta viimeisenä iltana.
★ muumit ovat asia joita voi rakastaa oli sitten vauva tai vanhus. Kaikki mihin on vaan läiskäisty jokin Muumin kuva tai siteeraus Muumeista on ihanaa ja haluan sen, heh.. Muumien mietelauseita löytyy mihin tahansa tilanteeseen ja niissä on asiaakin.
Kysyin myös monelta tutultani millä adjektiiveilla he minua kuvailisivat. Laitanpa niitä tähän loppuun, vaikka kaikkia en kyllä menisi allekirjoittamaan..
★ valloittava, laaja-alainen, papupata, luotettava, samanheninen, ajattelija, hassu, ystävällinen, reipas, kiltti, menevä, aito, nauravainen, yhtä halittava kuin kissanpentu (anteeksi mitä...), päättäväinen, syvällinen mutta hauska...
Vielä muutamia ihania kappaleita ja Muumeista mietelauteita, olkaa hyvä;
"Ja jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät
toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään.
Todennäköisesti sekä niin että näin. Nimittäin: eivät halua tietää,
koska tietävät." -Pikku Myy
"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa. Sen minä tiedän." -Nuuskamuikkunen
"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman." -Nuuskamuikkunen
"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne
olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se
tekee minut levolliseksi." –Tuutikki
"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet.
" - Muumipappa
Eilinen kirpputori meni yllättävän hyvin! En odottanut että saisin niin paljoa rahaa, sillä uskalsin ajatella saavani jonkun kympin - mutta toisin kävi, tuplaten tuli tuo summa. Kannattavaksi jutun kuitenkin teki se, ettei pöydästä (tai meidän tapauksessa pöydistä..) tarvinut maksaa hintaa ja että rahat tuli kaikki omaan pussiin. Olisin itse todennäköisesti mennyt myymään vaikken rahaa olisi itselleni niinkään saanut, mutta tottakai raha kelpaa aina ja tulee tarpeeseen.
Alku oli vähän hankala, mutta eikös se ole aina? Oli puhe, että yhden aikoihin tullaan laittamaan pöydät valmiiksi että ollaan kahdelta valmiina, mutta kun tulimme vähän etuajassa ei ketään näkynyt missään. Koitimme soittaa tapahtuman järjestäjälle, mutta puhelimeen ei vastattu. Kaiken lisäksi tihkutteli vettä.. Paikalle saapui myös vanhemman puoleinen henkilö kyselemään kirpputorista, mutta kohauttelimme olkapäitämme ja vastasimme ettemme itsekään tiedä. Eräs kavereistani kuitenkin tiesi järjestäjän tyttären puhelinnumeron, ja sitä kautta saimme tiedon perille että täällä odotellaan jo. Hetken kuluttua auto saapui paikalle ja pääsimme kantamaan tavarani autosta, jossa isä uskollisesti jaksoi odotella viivästyksestä huolimatta.
Meitä oli pöytien takana parhaimmillaan jopa kuusi, sillä eräs tuttu jäi istumaan meidän seuraamme. Osa kuitenkin lähti ennen viittä, jolloin lopeteltiin. Itseasiassa muut alkoivat jo 25 yli neljä pakata tavaroitaan, jolloin muutama kavereistani alkoi hermostua ja nousivat ylös. Minä kuitenkin käskin heidät istumaan alas, sillä minähän en rupea pakkailemaan mitään jos asiakkaita on. Kaksi tyttöä katseli meidän tavaroita ja koska kyseessä oli yhden meidän myyjien kavereista, he jäivät myös suustaan kiinni samalla kun miettivät mitä ostaisivat. Siitä vaan, muut saavat kyllä purkaa pöytänsä mutta minä en. Eihän silloin kukaan edes jäisi ostamaan mitään vaan hermostuisivat, ehkä pyytäisivät anteeksi kun jäivät siihen liian pitkäksi aikaa ja lähtisivät pois.
Heräsikö kysymys "häh, miks tollane kuva tulee ny kesken muun tekstin? eihän nää liity mitenkään toisiinsa?" Mutta itseasiassa liittyy, uudet kokemukset - kuten mulla tällänen että ollaan paikan päällä kirppiksellä myyjänä - ovat todella hyvä juttu ja niitä kannattaa hankkia, sillä niistä oppii, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Lisäksi jos tekee joka päivä jotain erilaista, elämä pysyy mielenkiintoisena!
Kaikenkaikkiaan mulla ainakin oli hauskaa ja näytti olevan muillakin myös. :D Lisäksi joukosta paljastui kaks bisnesnaista, jotka kaupittelivat omiaan sekä minun tavaroita minkä ehtivät kun oli ruuhkaisin aika (eli loppupuolella, alussa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla) ja minä putosin kärryiltä kun koitin seurata useampaa kaupankäyntiä yhtäaikaa (ihan hyvä, että meitä oli myymässä useampi..) ja välillä kuulin nimeni ja minulle lätkäistiin rahat käteen. Aina en edes tiennyt mitä juuri myytiin mutta sain sen suurinpiirtein sitten selville kysymällä. Eräästä pikkutytöstä tuli kyllä meidän vakioasiakas, sillä hän juoksi vähän väliä pöytämme luona ja halusi ostaa jotain. Vaativa hän kuitenkin oli eikä ostanut mitä tahansa, mutta hän sai henkilökohtaisen myyjän joka kävi yksitellen jokaisen tavaran läpi ja kaupitteli sitä.. Mua nauratti koko tilanne kyllä.:D Ja juuri ennen kun aloimme pakkaamaan tavaroita kyseinen tyttö tuli vielä äitinsä kanssa ja parkaisi, että haluaa käyttää kaikki rahansa, mitä ostan! Onneksi ostettavaa löytyi ja hän sai tuhlattua rahansa.. :D
Mutta sitten voisin ehkä selittää mistä otsikko tulee; nimittäin siitä, että en tajua miten huoneeni voi olla edelleen sekasotkussa. Nyt on lattia aivan auki kyllä, sillä imuroin ja luutusin yläkerran, mutta vastaavasti sänky on täpötäynnä roinaa ja tähän aikaan alkaa jo vähän miettimään että niin, missäs minä nukun sitten yöni.. Joko tyhjennän sänkyni (= kippaan tavarat lattialle) tai valtaan jonkun toisen sängyn täksi yöksi. Tuntuu, että veto on loppunut - ehkä siivoaminen ja tavaroiden tyhjentäminen huoneesta sekä kirpputoritavaroiden lajittelu ja hinnoittelu sekä itse myyminen vaativat veronsa energiastani. Uskon kuitenkin ettei olo olisi näin väsähtänyt, ellen olisi nukkunut viime yönä vain muutamaa tuntia jos sitäkään.. Asian korjaaminen on työn alla, sillä nukuin viime yönä sellaiset kymmenen tuntia ja nyt olisi suunnitelmissa laittaa aikaisin nukkumaan ja nukkua johonkin kymmeneen tai yhteentoista. En oikein tiedä kannattaako minun olla laittamatta herätystä, sillä kerran testasin sitä palkintona aherruksestani - nuku niin paljon kuin haluat. Ja eh, minähän nukuin rapeat 13 tuntia ja heräsin vasta puhelimen soimiseen. Heräilin kyllä muutaman kerran yön aikana mutta jatkoin uniani ilman mitään ongelmia. Asiaan saattoi kyllä vaikuttaa myös se, että olin mökillä - siellä kertakaikkiaan nukkuu niiin makeasti... ♥ Itseasiassa olen ajatellut tässä, että menisin sinne lähiaikoina muutamaksi yöksi taas. Vielä kun on kesää jäljellä.. ;)
Ja nyt tuohon nukkumiseen liittyen Eino Leinon kirjoittama runo ; "Maan mahtavat höyhenvuoteillaan ne unta pyytää ja palvoo(?)
Sil' aikaa mä silmäni ummistan
ja vain mun onneni valvoo"
Heh. Myönnän, en muistanut tuota yhtä sanaa kovin varmasti mutta noin se ainakin rimmaa. ;)
Tänään siivoilun lisäksi keräsin kasvioon kasveja. Valitettavasti, sillä mulla tahtoo aina jäädä asiat viime tippaan ja osa kasveista on jo kukkinut kun havahdun niiden keräämiseen. Toisaalta, keräsin muutaman alkukesästä ja sitten mun kesäni on ollut aikalailla menemistä sinne sun tänne ja vasta nyt tilanne on rauhoittunut. Ja tosiaankin, totta se on, mun täytyy kerätä kansio syksyksi kouluun. Ei kukaan muu meidän luokalta joudu paitsi minä, mutta olenkin nyt poikkeus. Kuten aina. Eikun joo, tästäkin aiheesta voisi kyllä selittää ihan yllinkyllin, mutta sanottakoot että se liittyy nyt siihen, että olen asunut siellä Norjassa ja palasin tänne kouluun. Hieman kuoppainen ja mutkikas tiehän tässä on mulla nyt ollut kyseessä selvästikin jo hetken aikaa, mutta en minä sitä tasaista ja sileää tietä kovin kauaa jaksaisi. Pitää elämässä sattua ja tapahtua.
Ja hups. Tosiaankin, tuo otsikko tulee mun ainaisesta ja sangen diplomaattisesta vastauksesta jos joku kysyy huoneeni tilaa; "mulla on siivous kesken" Onhan tästä kyllä huomautettu että "kylläpä sä siivoat kauan"... Saahan sitä siivota ja siivota muttei saa valmiiksi mitään. Ehkä mäki sitten ensi viikolla kun on taas uutta energiaa.
"Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään ilman että tekee oikein mitään tärkeintä on näyttää kiireiseltä"
Pariisin kevät - Tämän kylän poikii
Tästä bloggauksesta tosiaankin tuli sekava, väkersin tätä hieman pätkissä ja tähän aikaan väsyneenä etteipä sinänsä ihme. Jatkossa voisin taas laitella enemmän kuvia, nyt ne tahtoo jäädä kun kirjoitan vaan menemään enkä mieti ollenkaan kuvia - ja näin tekstistä tulee raskaampaa luettavaa kun kauheasti tekstiä vaan putkeen. Minkäs teet kun sitä tekstiä vaan syntyy ja syntyy ilman mitään ongelmaa..
Hieman turhauttavaa. Keksin kyllä blogiin ideoita kun ripustan pyykkiä kuivumaan, ajattelen ne päässäni kuvia myöten valmiiksi, teen osasta jopa luonnokset ja siihen se jääkin. Luonnoksia on enemmän kuin valmiita tekstejä. Mutta, ehkäpä tämä tästä taas. Inspiraatiokin ansaitsee kesäloman..
Ollaan äidin kanssa pohdittu, että yleensä yksi sukupolvi kerää tavaraa ja toinen sitten tyhjentää nurkat niistä roinista. Ja taas kerätään tavaraa ja sitten muut hankkiutuu niistä eroon. Itse olen ollut melkoinen hamsteri keräämään kaikenmaailman krääsää huoneeni nurkkiin, mutta nyt matkaltani tultua (tästäkin piti tehdä bloggaus jo aiemmin, huoh. Mutta puhun siitä samasta matkasta mihin viittasin ensimmäisen bloggauksen lopussa.) katsoin huoneessa ympärilleni ja ahdistuin kaikesta tavaramäärästä, joka lojuu käyttämättömänä ympärilläni. Tajusin, että vaatekaapistani on kaksi kaappia kolmesta on enimmäkseen täynnä vaatteita, joita en edes käytä. Jotka olen perinyt siskoltani tai saanut jostain muualta ja ne on unohtunut sinne. Norjassakin minulla on vaatekaappi täynnä, lähinnä talvivaatteita ja sieltäkin löytyisi varmasti vaatteita joita en todellisuudessa edes käytä. Ehkä siivousintoni laukaisi kaverin kamalan tyhjä vaatekaappi johon suorastaan aluks järkytyin että miten voi olla noin vähän vaatteita, mutta tajusin heti myös kuinka ihanan vapauttavaa ja helppoa on kun ei ole kamalasti käyttämättömiä vaatteita ja jep, siitä se varmaan sitten lähti. :D
Heräsinhän se minäkin lopulta ja raotin roskiksen kantta - oho, minunhan ei ole pakko asua roinan ympäröimänä!
Eli aluksi raahasin vaatekaapistani kolme muovipussillista vaatteita pois ja järjestelin ne vaatteet, joita oikeasti käytän ja todennäköisesti tulen käyttämään. Se pyjama mitä käytin viimeksi joskus 7-vuotiaana sai kyllä lähteä kaapistani, kuten ne perityt paidat jotka olen vain varastoinut kaappini käyttämättä niitä kertaakaan (muttei suinkaan kaikki perityt vaatteet ole jääneet käyttämättä...!) tai ne ihanat vaatteet, jotka olen jostain bongannut, ostanut ja todennut kertakaikkiaan käyttökelvottomiksi. Esimerkiksi voisin mainita yhden sievän, valkoisen kesämekon jossa vyötäröllä oleva kuminauha nousee minulla korviin asti ja pussittaa yläosan aika järkyttävästi. (y)
Tämän tehtyäni avasin laatikon, jossa on ollut hiusjuttuja. Sieltä löytyi kaikenlaisia, epäilemättä siskolta saamiani hiuspantoja joita en ole koskaan käyttänyt, rikkinäisiä ruusuja jotka pystyy laittamaan hiuksiin ja kaamean pinkkejä hiussolkia. Voitte uskoa, että ne kaikki lensi sieltä sen sileän tien. Innostuin tyhjentämään lisää laatikkoja tuon seurauksena, ja roskapussit huoneeni lattialla alkoivat täyttyä nopeasti. Heitin armotta kaikenlaista tilpehööriä menemään ja siinä samalla mietin, että miten voi olla mahdollista, että sama henkilö keräsi tämän kaiken rojun tänne ihan onnessaan ja nyt paiskoo niitä menemään? Elämä taitaa olla todella hassua.
Koska en kaikesta huolimatta halua heittää hyvää ja käyttökelpoista tavaraa roskiin, keräsin paljon tavaraa joita sitten tyrkytin erään kaverini pikkusiskolle. Ja hän onnessaan veikin mukavan paljon tavaraa multa, kiitos siitä! Helpotti kummasti kun pääsi tavarasta eroon ja tiesi ettei ne mene kaatopaikalle lojumaan vaan jonkun iloksi. Itse ahdistuin siitä, että vuosia sitten kun olen saanut kaikenlaista kivaa joululahjaksi, mm. "gör dina egna..." pakkauksia joissa on siis esim. magneettien tekemistä ja muuta mukavaa näpertelyä. Minähän rakastan kaikenlaista näpertelyä, mutta aikoinaan säästin ne aina kun olivat niin hienoja ja kivoja lahjoja ja nyt katson niitä kerran avattuja paketteja jotka ovat jääneet käyttämättä ja totean että hienoa, minähän voisin säästää näitä nyt vaikka lapsenlapsilleni kun näin hyvään alkuun olen päässyt tässä säästämisessä, turhaudun auttamattomasti siitä että jotain mistä olen pitänyt on jäänyt käyttämättä vaan koska en ole raaskinut käyttää niitä. Ja nyt olen kasvanut niistä yli. Niin raivostuttavaa.
(ja nuo gör dina egna-pakkaukset tai miksi niitä nyt osaisinkaan kutsua, ovat kaikki ruotsiksi koska vissiinpä silloin kun äiti niitä minulle osteli niitä löytyi vain Ruotsin puolelta. Nyt olen bongaillut niitä Suomestakin.)
Samalla päätin, että jos nyt saan jotain vastaavanlaista tavaraa niin aion myös käyttää sen enkä säästellä nurkassa pölyttymässä. Voisin melkein lainata kirjastosta jonkun fengshui-kirjan, alan uskoa niihin oppeihin että turha, ylimääräinen ja rikkoutunut tavara nurkissa tukkii energiavirtojen kulun, että ne kerrostavat itseensä energiaa = vievät sinulta energiaa. Johan se uuvuttaakin jo katsoa kauheaa tavarakasaa huoneessa. Olenhan minä aina tiennyt että huoneeni on täynnä tavaraa, mutta nyt kun penkoi nurkkiakin niin tuntui että sinne se kaikki energia aina valuu, eihän täällä mahdu enää liikkumaankaan tai hengittämään kun joka paikka on pölyssä.
Mutta, huomasin elämäni tilaisuuden tässä ! Huomenna MLL järjestää täällä kirpputorin. Mietin hetken että mitenköhän olisi, mulle jäis vaan yks päivä aikaa laitella tavaroita mutta kun olin niitä jo ehtinyt lajitella poisannettavien tavaroiden pinoa aika hyvin niin totesin etteihän se mikään ongelma oli. Lisäksi pirautin paikalle ystäväni ja hänen pikkusiskonsa auttamaan, jonka he tekivät kuulema ilomielin - he eivät olleet aikaisemmin hinnoitelleet kirppikselle tavaraa ja pitivät sitä hauskana! Itse olen muutaman kerran äidin kanssa vienyt tavaraa kirpputorille ja pitänyt siellä pöytää, joten hintalappujen värkkääminen ei ollut minulle mikään ongelma. Samalla valaisin apulaisiani siitä, kuinka inhottavaa on jos hintalappu on tarra - silloin se jättää jäljen tavaraan tai ei lähde edes kiinni. Todella inhottavaa ja itse käytän mielummin paperilappuja jotka joko teippaan tai narun avustuksella solmin tavaraan.
Kuitenkin, aika kului rattoisasti ja lopuksi askartelimme värikkäästä kartongista plakaatteja esim. "Ota mukaan" ja "tyynyt 2€" tekstillä. Väreinä tottakai oli huomiota herättäviä värivalintoja, kuten keltainen. Täytyyhän joukosta erottua! (; Totesimme, ettei ole kirjoihin järkeä laittaa jokaiseen omaa hintalappua jos hinta on kaikissa sama joten yhden ison lapun tekeminen oli huomattavasti helpompaa ja kannattavampaa. Tätä varten myös kävimme lainaamasta Siwasta niitä sinisiä/oransseja, muovisia, isoja "leipäkoreja" vai miksi niitä nyt kutsutaankaan... mutta olen varma että jokainen hoksaa mistä on kyse! Toivon että huomenna menisi kaikenkaikkiaan hyvin vaikka mua jännittääkin - onneksi oon saanut puhuttua itselleni hurjan taustajoukon siihen pöydän taakse! Ihan upeaa kyllä kuinka moni on innostunut ja haluaa mukaan, ja osanhan minä itsekin kutsuin. Eli näillä näkymin, jos hyvin käy, minun lisäkseni pöydän taaske tulee neljä henkilöä. :--D Luulisi että saa enemmänkin tavaraa laitettua tuolla kokoonpanolla nopeasti!
Nyt kun saan kannettua tavarat ulos huoneestani, voin tietenkin kantaa uutta sisään. Ehei, järjestän ne tavarat jotka haluan pitää uusiksi ja toivottavasti saan uutta ilmettä tähän huoneeseen, joka on pitkän aikaa muistuttanut lastenkamaria. Vaihelu kyllä virkistäisi jo.
Tähän bloggaukseen tuli kyllä paljon tekstiä, vähän kuvia ja nekään ei oikein liity mihinkään mutta halusin kuitenkin joitain kivoja kuvia ettei ole pelkkä raskasta tekstiä koko bloggaus. Omista kuvista en löytänyt tähän hätään oikein mitään - pitäisi siirtää vanhalta koneelta kuvia tähän - mutta onneksi weheartit on olemassa.. eli kuvat on taas sieltä. :D
En ole vielä tähän blogiin ehtinytkään mainita, mutta meillä oli koira nimeltä Mikki. Kuvasta voi joku erottaakin että kyseessä oli samojedinkoira. Mikki tuli meille kun olin 3-vuotias (olen syntynyt -98) joten en muista edes aikaa jolloin meillä ei olisi ollut koiraa. Haimme Mikin Tuurista 2001 sen ollessa puolivuotias. Itsehän en muista paljoa Mikin pentuajoista, mutta tuosta hakumatkasta kyllä muistan hämärästi jotain.
Näin ollen olen pikkupenskasta pitäen tottunut siihen, että talossa on koira. Hieman yksinkertainen, hassu ja todella ihana koira, joka innokkaana pentuna meidän lasten leikkiessä lumessa koitti varastaa meiltä milloin pipon, kaulahuivin tai lapaset. Muistan oikein hyvin, kun Mikki veti meitä milloin pulkassa ja milloin suksilla hankea tai meren jäätä pitkin aivan innoissaan päästessään juoksemaan. (:
Mikistä kehittyi myös mökkikoira, joka aina paloi halusta päästä mökille vahtimaan uimareita, haukkumaan lokkeja ja tutkimaan pusikkoja (ja sieltä sai kiitettävän usein punkkeja matkamuistoksi..). Koira oppi tunnistamaan sanan "rantaan" ja erityisesti sinistä kylmälaukkua kantaessa pihalle sai varman tiedon, että merenranta kutsuu! Innokkaana kaverina Mikki kulki vielä tänäkin kesänä minun ja veljen kanssa mökkeilemässä. :)
Mutta valitettavasti viime viikon torstaina Mikillä oli ollut levoton olo ja se oli kierrellyt paikasta toiseen asettumatta oikein mihinkään. Ikää sille oli ehtinyt kertyä jo 12 ja puoli vuotta, joten koiravanhus on viime vuosina lähinnä nukuskellut ja käynyt lyhyitä lenkkejä joko veljen tai minun kanssa. Lisäksi koira oli alkanut ripuloimaan. Se ei kuitenkaan mennyt ohi, vaan paheni. Alunperin tarkoitus oli viedä Mikki tänään eläinlääkärille, mutta viime yönä tavallisesti hiljainen koiramme oli alkanut ulvomaan kivuissaan. Silloin soitimme päivystävälle eläinlääkärille, ja päätimme lähteä viemään koiran n. 100 kilometrin päähän vastaanotolle. Olisin halunnut lähteä mukaan, mutta tuskinpa olisin kestänyt pahaa hajua joka tuli ilmeisesti tulehduksen seurauksena peräpäästä. Näin ollen veli ja isä lähtivät viemään Mikin sinne kahden aikaan yöllä.
Vastaanotolla Mikki ei ollut päässyt enää yrityksistä huolimatta jaloilleen, ja sekä veli että isä olivat tulleet päätökseen että on armeliainta lopettaa koira ja päästää se lepäämään rauhassa paikkaan missä ei tunneta kipua, missä vanhat ja kuluneet nivelet vertyvät taas ja liikkeistä tulee uudestaan sulavia.
Netin uumenista löysin lainauksen Koiramme-lehdestä, jossa kuvaillaan samojedia mielestäni todella onnistuneesti; "Samojedinkoira ei vartioi. Herkkähaukkuisena koirana se kyllä ilmoittaa lähistöllä tapahtuvasta liikkeestä, mutta lankeaa sitten jo syleilevään ystävällisyyteensä."
Kaikenkaikkiaan minulla on epätodellinen olo. Päivärytmikin meni sekaisin, sillä nukuin yöllä kolmesta seitsemään, ja taas aamuyhdeksästä noin tunnin. Uskon että se kyllä tasaantuu tässä. :) Ja jos jotakuta mietityttää otsikko, se on latinaa ja voi olla tutumpi englanniksi eli rest in peace, R.I.P. Lepää rauhassa.
Toisenlainen tarina siskoni näkökulmasta 2001-2013
Muutaman henkilön painostuksesta hieman pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen törmetessäni kelpuuttamaani blogin nimiehdokkaaseen (ja tästä lisää myöhemmin) tekaisin sitten sen "kauan kaivatun" blogin, hah. Toivottavasti muistan nyt kirjoitella tätä ja keksin myös jotain mistä kirjoittaa, koska viimeksi bloggailessani aiheena oli selkeästi se, millaista elämäni on kun asun Norjassa. Eli nyt teen saman, mutta muutan maan Suomeksi, vai? Tuskinpa se rajoittuu tuohon, kirjoittelen kuitenkin kaikesta taivaan ja maan välillä.
Minusta saatte kuulla lisää myöhemmin, koska haluan ehdottomasti kirjoittaa nyt blogini nimestä..! Hah, olen varmasti todella mielenkiintoinen bloggaaja. Mutta kuitenkin, blogin nimihän tulee kissanlelusta, jonka sisko oli bongannut jostain kaupasta. Tuotteen nimi "pastellihöyhenpallo" oli selvästikin sulattanut siskoni sydämen ja hän kertoi minulle tästä todella suloisesta sanasta aivan innoissaan. Jotenkin tämä sana kolahti minuunkin, ja päätin että haluan käyttää tätä nimeä blogissani. Aikaisemmin kun olin aina sanonut blogin aloittamiselle syyksi "no en mä oikeen keksi mitään hyvää nimeä nii ehkä sitten jos keksin jotain täs" niin nyt ei kai sitten olisi muita syitä kuin laiskuus etten aloita blogin kirjoittamista. Koska kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi, tämä on minusta ihan mukavaa. Tietenkin, kirjoittaminen on ihanaa!
Kuvista voisi tietenkin päätellä, että minulla on kissa. Mutta sitä minulla ei ole. vielä. Kuvat bongasin weheartitista (mulla meni kauan ennen kuin päätin miten tuon päätteen merkkaan tuohon, äsh, suomenkieli on vaikeaa.. koska tuokaan tuskin on oikein.) inspiroituneena tietenkin nyt kissoista. Ja niiden leluista.
Vielä lopuksi, kiitokset suuresti siskolle ja hänen kämppikselleen Johannalle sekä kaverilleni, joiden luona olen tässä kuluneiden viikkojen aikana majaillut. Mikä teitä yhdistää? Kummastakin kortteeripaikastani löytyy kissoja. Ja nyt minulla on kissakuume. Murr. Miau.
