"Joo ku mä siivoan"

Eilinen kirpputori meni yllättävän hyvin! En odottanut että saisin niin paljoa rahaa, sillä uskalsin ajatella saavani jonkun kympin - mutta toisin kävi, tuplaten tuli tuo summa. Kannattavaksi jutun kuitenkin teki se, ettei pöydästä (tai meidän tapauksessa pöydistä..) tarvinut maksaa hintaa ja että rahat tuli kaikki omaan pussiin. Olisin itse todennäköisesti mennyt myymään vaikken rahaa olisi itselleni niinkään saanut, mutta tottakai raha kelpaa aina ja tulee tarpeeseen.

Alku oli vähän hankala, mutta eikös se ole aina? Oli puhe, että yhden aikoihin tullaan laittamaan pöydät valmiiksi että ollaan kahdelta valmiina, mutta kun tulimme vähän etuajassa ei ketään näkynyt missään. Koitimme soittaa tapahtuman järjestäjälle, mutta puhelimeen ei vastattu. Kaiken lisäksi tihkutteli vettä.. Paikalle saapui myös vanhemman puoleinen henkilö kyselemään kirpputorista, mutta kohauttelimme olkapäitämme ja vastasimme ettemme itsekään tiedä. Eräs kavereistani kuitenkin tiesi järjestäjän tyttären puhelinnumeron, ja sitä kautta saimme tiedon perille että täällä odotellaan jo. Hetken kuluttua auto saapui paikalle ja pääsimme kantamaan tavarani autosta, jossa isä uskollisesti jaksoi odotella viivästyksestä huolimatta.

Meitä oli pöytien takana parhaimmillaan jopa kuusi, sillä eräs tuttu jäi istumaan meidän seuraamme. Osa kuitenkin lähti ennen viittä, jolloin lopeteltiin. Itseasiassa muut alkoivat jo 25 yli neljä pakata tavaroitaan, jolloin muutama kavereistani alkoi hermostua ja nousivat ylös. Minä kuitenkin käskin heidät istumaan alas, sillä minähän en rupea pakkailemaan mitään jos asiakkaita on. Kaksi tyttöä katseli meidän tavaroita ja koska kyseessä oli yhden meidän myyjien kavereista, he jäivät myös suustaan kiinni samalla kun miettivät mitä ostaisivat. Siitä vaan, muut saavat kyllä purkaa pöytänsä mutta minä en. Eihän silloin kukaan edes jäisi ostamaan mitään vaan hermostuisivat, ehkä pyytäisivät anteeksi kun jäivät siihen liian pitkäksi aikaa ja lähtisivät pois.

Heräsikö kysymys "häh, miks tollane kuva tulee ny kesken muun tekstin? eihän nää liity mitenkään toisiinsa?" Mutta itseasiassa liittyy, uudet kokemukset - kuten mulla tällänen että ollaan paikan päällä kirppiksellä myyjänä - ovat todella hyvä juttu ja niitä kannattaa hankkia, sillä niistä oppii, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Lisäksi jos tekee joka päivä jotain erilaista, elämä pysyy mielenkiintoisena!

Kaikenkaikkiaan mulla ainakin oli hauskaa ja näytti olevan muillakin myös. :D Lisäksi joukosta paljastui kaks bisnesnaista, jotka kaupittelivat omiaan sekä minun tavaroita minkä ehtivät kun oli ruuhkaisin aika (eli loppupuolella, alussa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla) ja minä putosin kärryiltä kun koitin seurata useampaa kaupankäyntiä yhtäaikaa (ihan hyvä, että meitä oli myymässä useampi..) ja välillä kuulin nimeni ja minulle lätkäistiin rahat käteen. Aina en edes tiennyt mitä juuri myytiin mutta sain sen suurinpiirtein sitten selville kysymällä. Eräästä pikkutytöstä tuli kyllä meidän vakioasiakas, sillä hän juoksi vähän väliä pöytämme luona ja halusi ostaa jotain. Vaativa hän kuitenkin oli eikä ostanut mitä tahansa, mutta hän sai henkilökohtaisen myyjän joka kävi yksitellen jokaisen tavaran läpi ja kaupitteli sitä.. Mua nauratti koko tilanne kyllä.:D Ja juuri ennen kun aloimme pakkaamaan tavaroita kyseinen tyttö tuli vielä äitinsä kanssa ja parkaisi, että haluaa käyttää kaikki rahansa, mitä ostan! Onneksi ostettavaa löytyi ja hän sai tuhlattua rahansa.. :D

Mutta sitten voisin ehkä selittää mistä otsikko tulee; nimittäin siitä, että en tajua miten huoneeni voi olla edelleen sekasotkussa. Nyt on lattia aivan auki kyllä, sillä imuroin ja luutusin yläkerran, mutta vastaavasti sänky on täpötäynnä roinaa ja tähän aikaan alkaa jo vähän miettimään että niin, missäs minä nukun sitten yöni.. Joko tyhjennän sänkyni (= kippaan tavarat lattialle) tai valtaan jonkun toisen sängyn täksi yöksi. Tuntuu, että veto on loppunut - ehkä siivoaminen ja tavaroiden tyhjentäminen huoneesta sekä kirpputoritavaroiden lajittelu ja hinnoittelu sekä itse myyminen vaativat veronsa energiastani. Uskon kuitenkin ettei olo olisi näin väsähtänyt, ellen olisi nukkunut viime yönä vain muutamaa tuntia jos sitäkään.. Asian korjaaminen on työn alla, sillä nukuin viime yönä sellaiset kymmenen tuntia ja nyt olisi suunnitelmissa laittaa aikaisin nukkumaan ja nukkua johonkin kymmeneen tai yhteentoista. En oikein tiedä kannattaako minun olla laittamatta herätystä, sillä kerran testasin sitä palkintona aherruksestani - nuku niin paljon kuin haluat. Ja eh, minähän nukuin rapeat 13 tuntia ja heräsin vasta puhelimen soimiseen. Heräilin kyllä muutaman kerran yön aikana mutta jatkoin uniani ilman mitään ongelmia. Asiaan saattoi kyllä vaikuttaa myös se, että olin mökillä - siellä kertakaikkiaan nukkuu niiin makeasti... ♥ 
Itseasiassa olen ajatellut tässä, että menisin sinne lähiaikoina muutamaksi yöksi taas. Vielä kun on kesää jäljellä.. ;)

Ja nyt tuohon nukkumiseen liittyen Eino Leinon kirjoittama runo ;
"Maan mahtavat höyhenvuoteillaan
ne unta pyytää ja palvoo(?)

Sil' aikaa mä silmäni ummistan

ja vain mun onneni valvoo"

Heh. Myönnän, en muistanut tuota yhtä sanaa kovin varmasti mutta noin se ainakin rimmaa. ;) 

Tänään siivoilun lisäksi keräsin kasvioon kasveja. Valitettavasti, sillä mulla tahtoo aina jäädä asiat viime tippaan ja osa kasveista on jo kukkinut kun havahdun niiden keräämiseen. Toisaalta, keräsin muutaman alkukesästä ja sitten mun kesäni on ollut aikalailla menemistä sinne sun tänne ja vasta nyt tilanne on rauhoittunut. Ja tosiaankin, totta se on, mun täytyy kerätä kansio syksyksi kouluun. Ei kukaan muu meidän luokalta joudu paitsi minä, mutta olenkin nyt poikkeus. Kuten aina. Eikun joo, tästäkin aiheesta voisi kyllä selittää ihan yllinkyllin, mutta sanottakoot että se liittyy nyt siihen, että olen asunut siellä Norjassa ja palasin tänne kouluun. Hieman kuoppainen ja mutkikas tiehän tässä on mulla nyt ollut kyseessä selvästikin jo hetken aikaa, mutta en minä sitä tasaista ja sileää tietä kovin kauaa jaksaisi. Pitää elämässä sattua ja tapahtua.

Ja hups. Tosiaankin, tuo otsikko tulee mun ainaisesta ja sangen diplomaattisesta vastauksesta jos joku kysyy huoneeni tilaa; "mulla on siivous kesken" Onhan tästä kyllä huomautettu että "kylläpä sä siivoat kauan"... Saahan sitä siivota ja siivota muttei saa valmiiksi mitään. Ehkä mäki sitten ensi viikolla kun on taas uutta energiaa.

"Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään
ilman että tekee oikein mitään
tärkeintä on näyttää kiireiseltä"

Pariisin kevät - Tämän kylän poikii

Tästä bloggauksesta tosiaankin tuli sekava, väkersin tätä hieman pätkissä ja tähän aikaan väsyneenä etteipä sinänsä ihme. Jatkossa voisin taas laitella enemmän kuvia, nyt ne tahtoo jäädä kun kirjoitan vaan menemään enkä mieti ollenkaan kuvia - ja näin tekstistä tulee raskaampaa luettavaa kun kauheasti tekstiä vaan putkeen. Minkäs teet kun sitä tekstiä vaan syntyy ja syntyy ilman mitään ongelmaa..